Sijaisvanhemmuuden kenttä tarjoaa useita tapoja huolehtia kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista. Kaksi yleistä muotoa ovat ammatillinen perhekoti ja perhehoitaja. Molemmat tekevät äärimmäisen tärkeää työtä, mutta niiden rooleissa, velvollisuuksissa ja toimintaympäristössä on merkittäviä eroja. Tässä artikkelissa avaamme näitä eroja selkeästi ja käytännönläheisesti.
1. Toimintamuodon tausta ja lainsäädäntö
Ammatillinen perhekoti on usein yritysmuotoinen yksikkö, jossa lapsia hoidetaan sosiaalihuoltolain sekä lastensuojelulain mukaisesti. Se on osa sijaishuollon palvelujärjestelmää ja edellyttää Valviran tai aluehallintoviraston hyväksyntää. Ammatillinen perhekoti voi työllistää useita työntekijöitä ja vastaanottaa useampia lapsia samanaikaisesti.
Perhehoitaja puolestaan toimii perhehoitolain mukaisesti ja tekee sopimuksen kunnan tai hyvinvointialueen kanssa. Hän toimii omassa kodissaan ja huolehtii yhdestä tai useammasta sijoitetusta lapsesta osana omaa perhettään. Toiminta on henkilökohtaista eikä perustu yritystoimintaan.
2. Koulutus ja ammattitausta
Ammatillisen perhekodin vanhemmilta vaaditaan usein sosiaali- tai terveysalan tutkinto sekä kokemusta lastensuojelutyöstä. He toimivat ikään kuin hoitoalan ammattilaisina, ja heillä voi olla tiimi tukena, kuten ohjaajia tai muita työntekijöitä.
Perhehoitajana toimimiseen riittää hyväksytty perhehoitajan valmennus (esimerkiksi PRIDE-koulutus), mutta virallista sosiaali- tai terveysalan tutkintoa ei vaadita. Moni perhehoitaja tulee mukaan kutsumuksesta ja elämänkokemuksen kautta.
3. Toiminnan laajuus ja työympäristö
Ammatillisessa perhekodissa voidaan hoitaa useampia lapsia samanaikaisesti, ja usein kodin ulkopuolella on erillinen yksikkö, joka on suunniteltu sijaishuollon tarpeisiin. Perhekodissa voi asua omia lapsia, mutta toiminta on strukturoitua ja selkeästi organisoitua.
Perhehoidossa lapsi tulee osaksi perhettä ja arkea – ruoka syödään yhdessä keittiön pöydän ääressä ja vapaa-aikaa vietetään kuten missä tahansa perheessä. Toiminta on vähemmän organisoitua ja perustuu enemmän arjen rytmiin kuin hoitotyön rakenteisiin.
4. Työsuhteet ja palkkaus
Ammatillisen perhekodin pitäjät saavat tuloja yritystoiminnan kautta. He voivat nostaa palkkaa itselleen ja työllistää muita. Tulojen määrä vaihtelee riippuen toiminnan laajuudesta ja palvelusopimuksista.
Perhehoitajat saavat hoitopalkkion ja kulukorvauksen hyvinvointialueelta. He eivät ole työsuhteessa vaan toimivat toimeksiantosuhteessa. Tulo on säännellympää ja perustuu valtakunnallisiin suosituksiin ja lakiin perhehoidosta.
5. Ammatillisuus ja tuki
Ammatillisessa perhekodissa työ on vahvasti ammatillista, ja vanhemmat saavat tukea tiimiltä, viranomaisilta ja mahdollisesti omalta työnohjaajalta. Dokumentointia, yhteistyötä ja viranomaiskontakteja on usein paljon.
Perhehoitajat saavat tukea kunnan tai hyvinvointialueen perhehoidon koordinaattoreilta, mutta toimivat usein yksin arjessa. Tuki voi sisältää koulutusta, vertaistukea ja ohjausta, mutta ei aina samaa päivittäistä ammatillista turvaverkkoa kuin perhekodissa.
Yhteinen tavoite: lapsen hyvinvointi
Vaikka toimintamuodot eroavat toisistaan, yhteinen nimittäjä on lapsen turvallinen arki ja kehityksen tukeminen. Sekä ammatilliset perhekodit että perhehoitajat tarjoavat kodinomaisen ympäristön, jossa lapsi voi kasvaa, toipua ja saada tarvitsemansa tuen.
Kumpikaan vaihtoehto ei ole toistaan parempi – vaan kyse on erilaisista tavoista vastata lasten moninaisiin tarpeisiin. Toiselle lapselle sopii paremmin perhehoito, kun taas toisen kohdalla tarvitaan ammatillisen perhekodin tarjoamaa erityisosaamista ja resurssia.
